Saiditanssit

Saiditanssit ovat peräisin Ylä-Egyptistä, Niilin yläjuoksulta eteläisestä Egyptistä. Yläegyptiläiseen musiikki- ja tanssiperinteeseen kuuluvat myös kavaasitanssit.

Saiditansseihin luetaan miesten taistelutanssi tahtib, keppitanssi ja hevostanssi.

Saidimusiikin tyypilliset tunnusmerkit ovat saidi-rytmi sekä nasaaliääninen mizmar-torvi. Lisäksi saidissa kuulee usein rababa-jousisoitinta sekä arghul-huilua.

Saidille tyypillisiä ovat erilaiset maanläheiset hypyt ja jykevät kantapompotukset. Saidirytmi kutsuu lonkanpudotuksiin ja erilaisiin iskuihin.

Miesten taistelutanssissa tahtibissa tanssi keskittyy olkapäihin ja isoihin askeliin. Kepillä tehdään taiturimaisia taisteluliikkeitä.

Saidikeppitanssissa tanssijalla on yksi tai toisinaan kaksi keppiä, joilla tehdään näyttäviä liikkeitä, esimerkiksi pyörityksiä ja kopautuksia. Kaikki keppitanssit eivät ole saiditansseja, vaan keppiä käytetään toisinaan myös baladissa ja estradityylissä.

Egyptissä voi nähdä arabialaisten täysveristen tanssivan saidimusiikkiin. Suomessa estradilla nähdään vähemmän täysverisiä hevosia: kaksi tanssijaa pukee ylleen hevoskaavun. Näihin hevostansseihin liittyy usein myös sirkusmaisia elementtejä.

Perinteisesti saidi oli miesten tanssi. Nykyisin myös naiset tanssivat saiditansseja. Samoin tuoreempana innovaationa voidaan pitää sormisymbaalien soittoa saiditansseissa.

Saidiasuna on pelkistetyimmillään galabeya, jossa on levenevät hihat. Saidiasut voivat olla hyvinkin koristeltuja. Miesten suora keppi on pitkä ja jykevä, naiset käyttävät kimaltavaa koukkupäistä tanssikeppiä.

 

 

päivitetty 3.7.2010            © Seitsemän Hunnun Tanssi ry. & Inka Vilén 2005–2017