Estraditanssi

Estraditanssi on monille sitä oikeaa itämaista tanssia. Estraditanssi ei kuitenkaan ole alkuperäistä itämaista tanssia, vaan se kehittyi Egyptissä vasta 1900-luvun alkupuolella. Estraditanssiin on sulautunut myös perinteiselle itämaiselle tanssille vieraita aineksia, kuten kaksiosainen puku, tanssiminen päkiöillä, arabeskit ja piruetit. Erityisesti estraditanssin aloituksessa tanssijalla on usein iso tanssihuivi.

Estraditanssi on esittävää soolotanssia, vaikka ryhmäestradinumeroitakin tehdään. Perinteinen estraditanssi esitetään kaksiosaisessa puvussa: rintaliivimäinen, runsaasti koristeltu yläosa, lantiolle asetettava leveä tanssivyö ja ohut kellomainen hame. Modernimpaa estraditanssia voidaan esittää erilaisissa toppimaisissa yläosissa ja kapeissa tai trumpettimaisissa hameissa sekä iltapukumaisissa kokopuvuissa.

Klassisessa estradikappaleet ovat usein hyvin pitkiä ja niissä on monia osia. Nopean sisääntulo-osuuden ja vauhdikkaan finaalin väliin mahtuu usein esimerkiksi taksimeja, baladi-osa sekä kansanomaisia osia, kuten saidi, khaligi tai zar. Tanssin loppupuolella on usein rumpusoolo.

Tuija Rinne on todennut Ishtarissa 5/2001: "-- estraditanssin ilmaisu pohjautuu kansanomaiseen soolotanssiin, jossa tanssijan persoona on vähintään yhtä tärkeä kuin koreografia, joka itse asiassa on väline. Parhaimmillaan ryhmäestraditanssi onkin itse asiassa hyvin yhteen tanssivien tanssijoiden soolotanssia."

 

 

 

 

päivitetty 3.7.2010            © Seitsemän Hunnun Tanssi ry. & Inka Vilén 2005–2017