Baladi

Baladi [bälädi] on kaupunkilaistunutta tanssia erotuksena varsinaisista kansantansseista, kuten fellahista tai haggalasta.

Baladi tarkoittaa kotimaata tai kotikaupunkia sekä kotimaista ja kansanomaista. Toisinaan egyptiläiset käyttävät itämaisesta tanssista nimitystä raks baladi erotuksena länsimaisesta tanssista.

Baladi on "sitä mitä kaikki tanssivat". Baladia on luonnehdittu myös itämaisen tanssin sieluksi.

Estraditanssin juuret löytyvät baladista. Estradisoolossa voikin olla pieni baladiosuus.

Perinteisen baladin musiikki on moniosainen. Siihen kuuluu soittimen taksim- eli soolo-osa sekä erilaisia rytmikkäämpiä osia. Tyypillisin soolosoitin on haitari. Baladia tanssitaan myös rytmikkääseen populaarimusiikkiin.

Baladi on maanläheistä ja melko koristelematonta tanssia. Tyypillistä on intensiivinen keskivartalotyöskentely.

Baladi on tavallisesti välineetöntä soolotanssia. Toisinaan baladissa käytetään keppiä tai sormisymbaaleja. Milaya on baladille tyypillinen väline.

Perinteinen baladiasu on pelkistetty galabeya ja yksinkertainen lantiohuivi. Lantiolla voi olla myös esimerkiksi helmihuivi tai helmihapsuvyö. Päässä voi olla huivi tai pannaksi kieputettu pieni helmihuivi. Modernimpaa baladia voidaan esittää estradimaisemmassa yksiosaisessa puvussa.

 

 

päivitetty 3.7.2010            © Seitsemän Hunnun Tanssi ry. & Inka Vilén 2005–2017